Asumme kolmikerroksista taloa. Keskikerros on se, jossa asumme. Yläkerta on se, jota olemme pitäneet lähinnä tavarareuhulana, ullakkona, mutta jossa on periaatteessa toinen asunto keittiöineen ja kylppäreineen. Kellarissa on sauna, tekiset tilat ja leipomoksi 50-luvulla rakennettu liiketila. Iso remontti, siis.
Aikaisemmissa päivityksissä olen muistiinmerkinnyt asuinkerroksen remontointia. Nyt ovat olleet vuorossa yläkerta ja kellari.
Yläkerran pintaremonttia olimme suunnitelleet tehtäväksi, kun tyttäristämme sukeutuu teini-ikäisiä. Mutta suunnitelmiin tulikin muutos, kun yllättäen ystävä tarvitsi asuntoa. Toivotimme hänet tervetulleeksi ennen kuin ehdimme ajatellakaan. Remonttihan siitä tuli!
Yläkerta oli rakenettu 70-luvulla, värit olivat huimia: makeaa 70-luvun vihreää ja makeaa lilaa, lattiassa jo elämänsä elänyt kokolattiamatto, nuhjuiset tapetit.
Vihreä maalattiin umpeen ennen kuin sain kuvan. Tuossa sitä vielä vähän näkyy.
Päädyimme maalaamaan valkoisella, koska halusimme säilyttää vanhaa väriä muualla: Keittiön puolella on tyylinmukaiset 70-lukuiset viilukaapit ja oranssia ensto-levyä. Nämä halusimme säästää tässä vaiheessa. Paitsi, että ne ovat hienot, ne ovat myös täysin käyttökelpoiset. Lisäksi katon paneelit halusimme säilyttää, pidämme niitä arvossa juuri tuollaisina, lakattuina. Tässä pari remonttikuvaa:
Lattian kanssa pyöriteltiin monenlaisia vaihtoehtoja, mutta päädyimme tylsästi laminaattiin. Tuumimme, että jos tulee virhe, ei mene liian kanssa rahaa hukkaan. Valitsin vaalean laminaatin vastapainoksi katon tummuudelle. Aika kiva siitä tuli!
Kuvassa näkyy hauskin yksityiskohta koko talossa. Siinä on viileäkaappi. Seinään upotettu jääkaappi, josta menee putki ulos. Juuri tällaisista yksityiskohdista minä nautin, enkä suin surminkaan halua tällaisia purkaa, vaikka tehokkuuden nimissä näin olisi kannattanut tehdä. Talo elää omaa elämäänsä ja omia vuosikymmeniään, minä omiani.
Aulassa oli kaunis (?) lila maali ja aika tumma tunnelma.
Makuuhuoneessa oli vielä 70-lukulaisempi kokolattiamatto ja nuhjuinen yleisilme.
Ensin kohotettiin aulan ilme. Maalattiin jälleen tylsästi valkoisella, mutta minullapa olikin muita suunnitelmia.
Tilasin nimittäin Eijffingerin ison tapetin, joka osoittautui aivan nappivalinnaksi. Tapetille rakennettiin portaiden yläpuolelle kehykset. Jouduimme leikkaamaan vuotia hieman matalammiksi, tila yläkerrassa ei kuitenkaan ole 2,40 korkea. Tapetti on hengästyttävän upea. Myös yläkertaan muuttanut ystävä oli mielissään.
Makuuhuoneeseen tehtiin vain pikainen kasvojenkohotus laittamalla valmiiksi tulevaa tapentointia (arvatkaa mitä on mielessä!) varten kipsilevyt ja maalattiin ne. Katto maalattiin myös. Lattiat vaihdettiin kaikkialla samaan laminaattiin kuin keittiössä.
Laitan bonuksena vielä kuvan pikkuisesta wc/kylppäristä, joka rempattiin jo aiemmin, mutta muistin virkistämiseksi.
Yläkerrasta kehkeytyi varsin pienessä ajassa ihan kunnollinen asunto! Elämme nykyään semikommuunissa, se tuntuu hyvältä.