Alakerran käytävistä oli nostettu vanhat vanerilevyt ylös ja vaihdettu alta vesiputkia. Nyt päätettiin maalata yläkerrasta tulevat portaat, laittaa lattiaan uudet lankut ja maalata nekin.

Käytävällä olevat ovet ovat ovat veilä maalaamatta, suunnittelen niihin sellaista okran väriä, lakatuiden paneeleiden kanssa yhteen sopivia. Se taitaa olla sitten seuraava askel.

Taiteilija Anu Välitalo innostui ideastamme maalata pygmivessaksi kutsumamme oven "oveksi paratiisiin". Samalla Lintukoto, samalla ovi paratiisiin. Minusta se on suorastaan upea. Taidan muuttaa alakertaan asumaan!

Kuvassa vielä listat puuttuvat.

Seuraavaksi remppa liikkuu alakerran huoneisiin, joihin on ulkoa oma sisäänkäynti. Näissä tiloissa on vuosikymmeniä sitten toiminut leipomo, nyt niistä on tuleva musisointiin sopiva alakerta. Leipomon huoneissa lattiaan tehtäneen perinteinen suopakäsittely, koska en halua lakattua ja toisaalta näissä tiloissa kulutus ei ole niin voimakasta kuin käytävillä. Mutta tämä suunnitelma on sitten seuraavan postaukseni aihe.

EDIT: vuodatus ei suostu nyt millään kääntämään viimeisiä kuvia pystyyn. En käsitä.

Aikaisemmissa päivityksissä olen muistiinmerkinnyt asuinkerroksen remontointia. Nyt ovat olleet vuorossa yläkerta ja kellari.

Yläkerran pintaremonttia olimme suunnitelleet tehtäväksi, kun tyttäristämme sukeutuu teini-ikäisiä. Mutta suunnitelmiin tulikin muutos, kun yllättäen ystävä tarvitsi asuntoa. Toivotimme hänet tervetulleeksi ennen kuin ehdimme ajatellakaan. Remonttihan siitä tuli!

Yläkerta oli rakenettu 70-luvulla, värit olivat huimia: makeaa 70-luvun vihreää ja makeaa lilaa, lattiassa jo elämänsä elänyt kokolattiamatto, nuhjuiset tapetit.

Vihreä maalattiin umpeen ennen kuin sain kuvan. Tuossa sitä vielä vähän näkyy.

Päädyimme maalaamaan valkoisella, koska halusimme säilyttää vanhaa väriä muualla: Keittiön puolella on tyylinmukaiset 70-lukuiset viilukaapit ja oranssia ensto-levyä. Nämä halusimme säästää tässä vaiheessa. Paitsi, että ne ovat hienot, ne ovat myös täysin käyttökelpoiset. Lisäksi katon paneelit halusimme säilyttää, pidämme niitä arvossa juuri tuollaisina, lakattuina. Tässä pari remonttikuvaa:

Lattian kanssa pyöriteltiin monenlaisia vaihtoehtoja, mutta päädyimme tylsästi laminaattiin. Tuumimme, että jos tulee virhe, ei mene liian kanssa rahaa hukkaan. Valitsin vaalean laminaatin vastapainoksi katon tummuudelle. Aika kiva siitä tuli!

Kuvassa näkyy hauskin yksityiskohta koko talossa. Siinä on viileäkaappi. Seinään upotettu jääkaappi, josta menee putki ulos. Juuri tällaisista yksityiskohdista minä nautin, enkä suin surminkaan halua tällaisia purkaa, vaikka tehokkuuden nimissä näin olisi kannattanut tehdä. Talo elää omaa elämäänsä ja omia vuosikymmeniään, minä omiani.

Aulassa oli kaunis (?) lila maali ja aika tumma tunnelma.

Makuuhuoneessa oli vielä 70-lukulaisempi kokolattiamatto ja nuhjuinen yleisilme.

Ensin kohotettiin aulan ilme. Maalattiin jälleen tylsästi valkoisella, mutta minullapa olikin muita suunnitelmia.

Tilasin nimittäin Eijffingerin ison tapetin, joka osoittautui aivan nappivalinnaksi. Tapetille rakennettiin portaiden yläpuolelle kehykset. Jouduimme leikkaamaan vuotia hieman matalammiksi, tila yläkerrassa ei kuitenkaan ole 2,40 korkea. Tapetti on hengästyttävän upea. Myös yläkertaan muuttanut ystävä oli mielissään.

Makuuhuoneeseen tehtiin vain pikainen kasvojenkohotus laittamalla valmiiksi tulevaa tapentointia (arvatkaa mitä on mielessä!) varten kipsilevyt ja maalattiin ne. Katto maalattiin myös. Lattiat vaihdettiin kaikkialla samaan laminaattiin kuin keittiössä.

Laitan bonuksena vielä kuvan pikkuisesta wc/kylppäristä, joka rempattiin jo aiemmin, mutta muistin virkistämiseksi.

Yläkerrasta kehkeytyi varsin pienessä ajassa ihan kunnollinen asunto! Elämme nykyään semikommuunissa, se tuntuu hyvältä.

Kesällä purettiin kellarisaunasta lattia ja suunniteltiin viemäröinnit ja ties mitkä uudelleen. Sen jälkeen homma jotenkin tyrehtyi. Jouluna hartmittelimme keskeneräistä saunaa ja nyt taas tapahtuu. Lisään saunalta kuvia myöhemmin.

Halusimme saunaan jotain vähän kylpylämäistä ja erilaista. Harmaat ja mustat sekä mustavalkoisuus olivat poissa suunnitelmista. Talo on vanha, tyyli pitää säilyttää, vaikka uutta tehdäänkin! Saunan pesuhuone on ikäisekseen aika suuri ja siihen halusimme jotain erityistä. Pinterestini on täynnä erilaisia marokkolaislaattojen kuvia, mutta hinta ja laattojen suuri koko ( = kunnon kaatoa ei saa isolla laatalla) on sulkenut ne oikeastaan pois mahdollisista.

Osuin sitten jostain hienojen espanjalaisten laattojen jäljille. Metsästin ja metsästin ja vihdoin löysin puolalaisen  verkkokaupan, josta sain laatat tilaukseen. Nyt odottelemme niiden saapumista.

Eilen tehtiin saunan lattiaan valu. Odottelemme kuivumista.

Koska meillä on tässä työmies apuna ja valua ja sen kuivumista odotellessa työmiehellä on ollut ylimääräistä aikaa, keksimme ryhtyä yläkerran remontointiin. Ystävä tarvitsee lyhytaikaista asuntoa ja mehän heti meidän yläkertaa tarjoamaan. Tähän mennessä yläkerta on ollut lähinnä varastona ja odottanut inspiraatiota. Koska lapset ovat vielä aika pieniä, he eivät vielä yläkerrassa yksin ala elää. Siksi tämä tuli kuin tilauksesta - kämppä remppaan!

Ylhäällä on siis toinen asunto.

Ensin lähdettiin keittiön ilmettä kohottmaan. Keittiö oli vihreä. 70-luvun vihreä. Keittiön lattiassa oli muovimatto, joka oli laitettu siihen merkintöjen mukaan vuonna 1975. Lisäksi keittiössä on ruskeat 70-lukuiset viilukaapit ja oranssista ensto-levystä tekokaakeli. Minusta nimenomaan kaksi viimeksimainittua on parasta koko huoneessa, joten ne päätettiin säästää. Oranssin ja ruskean liitolle oli vaikeaa löytää oikein enää värillistä kaveria, päädyin valkoiseen seinämaaliin.

Keittiön lattia olikin eri juttu. Mietin pitkään erilaisia vaihtoehtoja ja valitettavasti kustannussyistä päädyttiin edulliseen laminaattiin. Värikin oli hankala juttu. Koska yläkerrassakin on hienot ajantummentamat, lakatut paneelikatot, joista kukaan ei halua luopua, päädyin vaaleaan lattiaan. Tumman valitseminen olisi madaltanut huonetta entisestään, vaikka olisi varmasti ollut tyylikäs viilukaappien kanssa.

Keittiö tuli valmiiksi ja työmiehellä oli vähän aikaa.

Siispä siirryttiin aulatilaan.

Aulassa on portaikko, paljon ovia ullakoille ja parvekkeelle, makeanvioletiksi maalatut seinät, 70-lukuinen kokolattiamatto ja samat kauniit lakatut katot. Aulatilaan on suunnitteilla portaikkoseinälle kirkuvanvärikäs tapetti, joten aulakin päädyttiin maalaamaan valkeaksi tumman katon ja vaneriovien pariksi.

Yläkerrassa on myös makuuhuone, joka on ollut aika karussa tilassa. Siihenkin hankittiin nyt odottamaan vaaleaa laminaattia. Seinät kipsilevytetään, sillä tähän huoneeseen on vielä ajan ollessa kypsä, tulossa kokotapetointi.

Yläkerran vessa korjattiin jo putkiremontin yhteydessä. Laitan siitäkin kuvan muistini virkistämiseksi. Siitä piti tulla pieni ja yksinkertainen koppi, mutta en malttanut olla vähän laittamatta sormiani peliin. Se on tuo lattia.

Lisään maalaushommien "jälkeen"-kuvia, kunhan saan erilaiset tekniset välineet juttelemaan keskenään...

to be continued

Tässä talossa on valtavan hieno ja tunnelmallinen kellarisauna, puilla lämpiävä tietysti. Tarkoituksena oli aluksi saada vaihdetuksi viimeinen vanhan viemärin pätkä, joka kulkee kellarissa.

Mies alkoi sitä piikata esiin. Kävi ilmi, että vaikka toisin perimätieto kertoi, oli saunan lattian alla nk. toja-levyä, joten koko lattia olikin sitten avattava. Nyt mietimme, valetaanko tilalle kustannus- ja kosteusturvallisuussyistä samanlainen betonilattia, joka siinä on 50 vuotta ollut vai uskaltaisimmeko kääntyä laatoitukseen hengittävällä, lasittamattomalla luonnonlaatalla. Ehkä päädymme betoniin. Kylpyammetta on väläytelty, sekin mahtuisi. Myös pieni vessa on suunnitteilla. Aika näyttää, miten edetään.

Tällä hetkellä sauna on rujossa kunnossa. Nämä kuvat saattavat järkyttää herkimpiä lukijoita.

Vaikka olimme kerran jo päättäneet, että kellarin betonilattiaiselle saunalle ei tehdä muuta kuin maalaus, suunnitelmat muuttuivat. Mies alkoi piikata esiin viimeistä vanhan viemärin pätkää saunan lattiasta, kun selvisi, että koko lattia on purettava. Betonilattian alta paljastui toja-levyä, joka on purettava sitten koko matkalta pois. Ensimmäinen varsinainen yllätys talossa. Siitä lisää myöhemmin.

Kypyhuoneeseen saatiin edistystä, vihdoinkin. Valmista ei ole vielä, mutta nyt voi jo kuvitella.

(Vuodatus ei suostu kääntämään kuvaa. Mööh. On käännettävä päätä, mutta varokaa niskojanna.)

Lattia on yksinkertaisesti ihana. Valtavan ihana. Se on jalan alla mukavantuntuinen, mikä parasta se ei ole lainkaan liukas, koska laatat ovat lasittamattomia. Hiukan mua tämmöisellä lapsiperhekäytöllä arveluttaa, miltä se näyttää viiden vuoden päästä, mutta toivon sen vanhenevan etelänmaalaisella arvokkuudella - välimerellinen tunnelma vähän rähjäisenä?

Kylppäri on pitkulaisuutensa vuoksi vähän monimutkaisen mallinen. Lisäksi se on rakennettu vanhan talon muotojen ehdoilla, sitä sanelivat seinän takana olevat makkarin isot levyvanerioviset vaatekaapit sekä koko talon korkuinen piippu ja hormi. Siksi halusimme kulkureittiä mukailevan allaskaapin.

Itse allas ostettiin käytettynä kaverilta, joka oli melko tuoreeltaan saneerannut sen pois vauvan tulon tieltä. Mä en itse oikeastaan olisi ikinä halunnut tuollaista kulhomallista, jotenkin se on ehkä vähän lääst siisön, enkä mä tykännyt niistä kamalasti silloinkaan kun ne olivat hai siisön. Kuitenkin suunnitelmissa tämä malli alkoi näyttää hyvältä, kun ohikulkemisen sujuvuutta alettiin pohtia.

Ja sitä samaa ajatellen otimme yhteyden luottopuuseppäämme Kallioon. Ainoa toiveeni oli, että saisin meikeille laatikot ja mies halusi älyä ohi kulkemiseen. Kallio mittaili ja meni joitakin viikkoja, kun kaappi ilmestyi kylppäriin. Meinasin silmäni pudottaa. Voiko näin sopivaa ollakaan!? Mies vielä sittemmin vähän pintakäsitteli, mutta siinä kaikki. Sitten asennettiin kulho ja hana tuli Orakselta.

Pesukoneiden päälle tulee vielä taso tason alle yksi kaappi, jossa on sisään taitettava silityslauta. Ja tason päähän mahtuu vielä pieni talousallas. LIsäksi tarvitaan suihkuseinä pesukoneiden ja suihkun väliin, mutta eipä paljoa enää puutu!

Keittiö on kuitenkin valmis! Siitä tuli ihan unelmien keittiö, just meidän halujemme mukainen! Haasteena oli tosiaankin keittiön seitsemän ovea sekä ikkuna. Näiden väliin oli tungettava kaikki. Liesituulettimesta vielä roikkuu pari sähkötöihin liittyvää piuhaa, mutta kohta meillä nautitaan!

En mä mitään osaa sanoa, kuvista näkyy. Tasot ja kaappien ovet puuseppä Jari Kalliolta, kaappien rungot ja mekanismit Keittiö.netistä, valkoiset laatikot, hyllyt, tangot ja kannakkeet Ikeasta, vetimet Helakaupasta, tapetit Tapettitalosta, Laatat Pukkilalta, jääkaappi Norcoolilta, tiskikone Mieleltä, allastaso Stalalta, liesituuletin Savolta ja liesi on Smegin ja ostettu Kaasuvalosta.

Lisätietoja kaikista vaiheista voi lukea aiemmista postauksista.

Sillä aikaa lopetimme olkkarinlaittialla syömisen ja kannoimme ruokapöydän sisään. Vaihdoin tämän intialaishenkisen kaunottaren tuoleineen ystävältä, joka halusi pienemmän. MInä pidän tästä!

Pari päivää sitten poistimme pahvit lattioilta. Vaikka arvattavasti jotain vielä raahataan ja tampataan vastamaalatuilla lattioillamme, pahvien kanssa eläminen oli karseeta. Eteisen lattia paljastettiin kokonaan. Pidän siitäkin!

Tänään puuseppä sitten saapui ja tasot ja ovet nikkaroitiin paikoilleen.

Aluksi olin vakaasti puunvärisiä ovia vastaan. Puu tuo aina kummallisesti kesämökkitunnelmaa, en missään nimessä halunnut sellaista. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun miehelle tuli neronleimaus käyttää puuseppää ovien ja keittiö.nettiä runkojen tekijänä, aloin lämmetä tuolle puuajatukselle. Jos ovet ovat kerran puuta, olkoon puuta! Lankavetimet tulivat helakaupasta. Ne eivät oikeastaan ole ihan sellaiset, kuin olisin halunnut, mutta välttävät kyllä. Oikeasti olisin halunnut vähän pienemmät ja taivutetut.

Ovet ovat oikeasti vaneria ja ne on petsattu valkoisella, ohuelti. Tasot ovat massiivitammea ja jotenkin yllättävän onnistuneet noiden ovien kanssa. Kuvissa vilahtaa myös taas tuo näppärä laatikostojääkaappi, jota uskallan noin kuukauden kokemuksella kehua. Suosittelen pieneen keittiöön tai paikkaan, jossa tasoa tarvitaan kylmää enemmän, kuten meillä.

Vielä puuttuvat avohyllyt. Yläkaappeja ei tule.

Ja jos sisällä alkaakin vaikuttaa jokin paikka (näennäisesti) valmiimmalta, pihamaalla kutsuvat jo seuraavat työsarat...

Tuo meidän keittiö on niin järjettömän muotoinen ja siinä on ikkuna ja yhteensä seitsemän ovea. Kyllä, seitsemän! On aika haasteellista sijoittaa asioita niiden välille niin, että hommassa olisi jotain järkeä. Yhtään ovea ei kuitenkaan haluttu lähteä sulkemaan tai siirtämään, koska niiden toiminnallisuus on hyvä.

Keittiösuunnittelija Liina vinkkasi, että on yksi valmistaja, joka tekee alajääkaappeja laatikostomallisina. Tartuimme oljenkorteen, sillä ns. kyykkyjääkaappi, sellainen johon pitää sukeltaa pää edellä löytääkseen mitään on meillä jo aiemmissa kämpissä järjettömäksi havaittu.

Norcoolin laatikostojääkaapin saaminen olikin sitten ihan oma lukunsa. Soittelin pitkin maata ensin maahantuojan perässä. Selvisi, että maahantuoja oli juuri vaihtunut Kolmen Kopla oy:ksi, suunnilleen samalla viikolla, kun aloin asiaa selvittää. Sain tilatuksi n. 4.3. itselleni Kolmen Koplalta rosteripintaisen version. Aloin odotella. Maksoin laskun 11.3., koska jääkaappi luvattiin "ensi viikon alussa". Siitä lähtien meilailin "toimiston poikien" kanssa pari kertaa viikossa, että jokos se olisi se "ensi viikon alku". Kone oli kuulemma koko ajan tulossa Norjasta. Aloimme jo epäillä, oliko koko konetta olemassakaan. Tai oliko koko maahantuojafirmaakaan missään. Meilit tulivat kuitenkin jostain, arvelin siis sen olevan jossain.

Aikaa meni ja Kiitolinjakin sekoili, mutta tänään saapui jääkaappi. En osaa vielä sanoa mitään muuta kuin että jämäkältä vaikuttaa. Alhaalla on iso laatikko, johon voi lajitella tavaraa. Ylhäällä on lokeroita ja ylälaatikon ylätasolla vielä erikseen ulos vedettävä lokerikko. Mikä parasta, kaikki laatikot saa auki periään myöten, joten vaaraa ruokien arkistoitumiselle näkymättömiin on vähemmän kuin kaappimallissa. Ilahduin myös siitä, että koko jääkaappi on helposti puhdistettavaa ritilää, ei mitään vaikeita altaita.

Kuvat ovat remonttitasoa, mutta josko tästä jotain käsitystä saisi? Lisää raporttia, kun saadaan käyntiin. Ja niin, kuvissa pinnalla on vielä valkoinen suojakalvo, jos joku ihmettelee.

Kuitenkin, saanko esitellä?! Paperisilppua ja torvientoitotuksia!! Remontin ensimmäinen  valmis kolkka!

Tämä on sitten viimeinen kerta, että näette tämän huoneen näin siivossa kunnossa. Kerran siinne jo heiteltiin pääsiäismunien foliokääreet lattialle, mutta asetin kovan komennon. Hävisivät nopeasti.

Mulla oli visio, että huone pitää nyt sit vetää loppuun asti valitulla värikkäällä teemalla. Tokihan olisin voinut heittää ikkunoihin rauhalliset vaaleat verhot ja vain yksivärisiä juttuja tapetin rinnalle, mutta jos överiksi voi vetää, niin meillähän vedetään! Verhot seisoivat pari päivää mallattavina, sitten eikun ompelemaan.

Koska joku kohta kysyy, on verhokangas Amy Butlerin mallistoa. Lamppu on ostettu mäntsäläläisestä lamppukaupasta, sienipalli Rautavaaran työttömiltä. Tyynyt ovat kotoisin Ranskasta.

Yks asia, josta olen iloinen, on tuo lattian väri. Samaa tuli keittiöön ja eteiseen, mutta siellä se on vielä pahvilla peitetty. Ja kuten huomaatte, myös tässä huoneessa vielä pahvinpalat suojaavat sängynjalkojen alla vielä täysin kovettumatonta maalia.

Olisko pian jo keittiön vuoro, olisko!?