Kodinhoitotila on ajatuksena vaikea.

Talon asuinkerroksessa on tähän mennessä ollut vain pieni kahden neliön vessa, jossa pyöritimme kolmen kuukauden kokeiluasumisen (lue: ennen remppaa) aikana kolmen kilon pikkuruista pesukonetta. Kahden aikuisen ja kahden lapsen taloudessa kuitenkin tekis mieli voida vähän levitelläkin niitä pyykkejä, ainakin jonnekin muualle kuin vierashuoneeseen.

Kuitenkin viemärien uusimisen yhteydessä vessa olisi joka tapauksessa ollut piikattava auki, joten uudet pinnat vähintäänkin oli uusittava - ja olivathan ne vuoden -59 tunnelmassa: maalatut pinnat, lattiassa joku erikoinen matto ja seinillä levyä.

Toisaalta talo on juuri näiden märkätilojen osalta ollut valloittavan huoleton. Ei mitään kosteutta tuottavaa eikä myöskään mitään kosteuden poiston ongelmaa. Vain betonilattiainen kellarisauna alakerrassa ja siinä se. Asuimme tällä metodilla koeajan, eikä se ihan mahdotonta ollut. Olimme iloisia siitä, että mitään lisävempaimia ei kaivattu kosteudenpoistoon.

Piirtelimme kaikenlaisia kuvia. Pienimmissä vessa jätettiin kooltaan sellaisekseen ja nurkkaan nostettiin pesutorni. Villeimmissä piirroksissa kodinhoitohuoneesta tuli suuri ja se haukkasi leijonanosan vessan takana olevasta lastenhuoneesta. Meillä lapset ovat niin pieniä vielä, etteivät uskalla yksin nukkua yläkerrassa. Enkä ehkä niitä päästäisikään.