Keittiötä olen pyöritellyt mielessäni pitkään. Unelmakeittiötä 50-luvun taloon. Hmm...

Nykytilanteessa meillä on n. 80-luvun alun viilukaapit. Ei kauniit, ei oikeastaan rumatkaan, mutta jo päivitystä kaipaavat. (Huom. "ennen"-kuvien pitää olla oikeasti kamalia, että "jälkeen"-kuvat sitten oikein loistavat. Kuva remontin keskeltä).

Oikeastaan haluaisin oikeasti 50-lukuiset, puiset lankavedinkaapit. En ole kiinnostunut tiiviillä kaappiriveillä täytetyistä seinistä, ne saavat aikaan minussa jonkinlaista ahdistusta. En myöskään missään tapauksessa halua kiiltovalokoista kliinistä keittiötä. Haluaisin puukeittiön!

Lisäksi haluan kunnollisen kaasuhellan ja sähköuunin. Hyvän jääkaapin ja hiljaisen pesukoneen. Valoa. Ja sitten: haluan keltaisen Kaipiaisen Kiurujen yön tapetiksi. Meidän keittiö nimittäin on ilman muuta tapetoitu. Meillä on kerran ollut keltainen keittiö ja olimme molemmat kovasti ihastuneita sen virkeyteen.

Pyysin tarjoukset kahdelta 50-luvun keittiöitä uusiovalmistavalta puuseppäliikkeeltä. Tarjoukset olivat päätähuimaavia: muutamasta alakaapista 10-12 tonnia! Pohdin, saisinko joltain yhdenmiehennyrkkipajalta samat kaapit vähemmällä, mutta jostain syystä vaakakupissani painoi kuitenkin toiminnallisuus. Haluan kaikkia niitä kivoja laatikoistoja ja mekanismeja, joita nykykeittiöfirmat tarjoavat. Vaikka sitten niiden ovien ja materiaalien kustannuksella.

Pari viikkoa sitten kaverimme Liina Keittiö.netistä tuli kaffelle ja mittaili paikkoja.

Olimme itse jo päätyneet varmalla maullamme (?) siihen, että yläkaappeja meille ei tule. Vain alakaapit ja avohyllyjä. Meillä oli toissakämpässä itserakentamamme semmoiset ja koskaan sen jälkeen emme ole osanneet sulkea yläkaappeja: meillä kaapinovet haukottelevat jatkuvasti.

Suuri ongelma keittiössä on se, että siinä on 4 kuljettavaa ovea sekä kolme valtavaa vanerilevyovista ruokakaappia, joista emme missään nimessä halua luopua. Siihen sitten ovien väliin olemme yrittäneet kaappeja sijoitella. Ongelmaksi muodostui jääkaappi: missään ei ole sopivaa kohtaa jääkaapille: oven vieressä se tuntuu liian massiiviselta ja keskellehän sitä ei voi laittaa. Myös Liina ammattilaisena pyöritteli päätään: ei sitä tähän mihinkään saa! Päädyimme ajattelemaan vakavissamme laatikostojääkaappia ja siltä pohjalta ensimmäiset kuvat sitten piirrettiinkin. Päädyimme alakaapeissa mattavalkoisiin oviin, koska mikään muu väri ei tuntunut sopivan valitun tapetin kanssa. Huom. tapetti on valittu ennen mitään muuta. Järjestys se on sekin!

*

Eilen lähdimme koko huutolan perhe keittiökaupoille, ihan paikan päälle katsomaan niitä kaappeja. Kumma kyllä, perheen miesihminen takertui näihin suuriin laatikoihin ja varsinkin vetimistä vetäminen tuotti hänelle suurta nautintoa. Jotain tapahtui. Naks.

Ja minä innostuin kiiltovalkoisesta. Mitä ihmettä! Juuri se, jota en ainakaan halunnut! Mattavalkoinen näytti niin kovin hämärältä ja suttuiselta tämän rinnalla. Miltähän nämä näyttäisivät pelkkinä alakaappeina meidän keittiössä...? Entä jos tässä olisi päällä levyvaneriovien värinen massiivipuulevy ja yläpuolella koukkuja, veitsimagneetteja ja avohyllyjä?

Aiemmin olin jo tilannut remppaporukalta ensimmäisen hyllyn ja tason väliin valkoisia, vaakasuuntaisia laattoja 50-lukuhenkisellä tiiliseinäladonnalla. Tämähän alkaa muotoutua!

Aloin kiukutella kaupassa, että "missä on mun viiskytluku, missä on mun viiskytluku!!!???". Liina lohdutti, että 50-luvun taloon voi laittaa mitä vain ja modernius tuo vain hyviä kontrasteja. Juu juu, niin varmaan. Vieläkin kysyn, miten tässä näin kävi!?

Tytöt meinasivat pillastua. Tuo kanssani asuva miesihminen on valtava tarkka ja jokaisen yksityiskohdan punnitseva. Aikaa kuluu siis jokaisen nippelin valintaan ja päätökseen. Minä ottaisin intuitiivisesti ensimmäisen miellyttävän ja menisin varmaan satasta suohon. Meillä on hyvä tiimi.

Vielä nimittäin piti tehdä suunnitelmia kylppärin varalle. Ehkäpä tämmöinen peili... ehkä. Liina auttaa. Tai punnitsee...

Tyttäret jaksoivat hienosti! Kuvassa alareunassa miehen joka suuntaan koko ajan sojottava mittanauha.

Seuraavaksi vessanpönttöjä päin.