Pienin askelin. Etenee, nimittäin.

Hirveän hykerryttävä fiilis tulee siitä, kun näkee suunnittelemiensa ja visioimiensa valintojen konkretisoituvan. Eikä ne näytäkään ihan paskalta, mitä välillä tietty pelkäsin!

Keittiön laattoihin saatiin tänään saumaus. Kirkkaankeltainen. Ihana. Just niinkuin pitikin! Ja niin, toki tiedän, ettei saumaus ole tuommoinen kaunis, puhdas keltainen kuin pienen hetkisen, ennen likaantumistaan. Mutta siksipä nautinkin siitä nyt täysin siemauksin!

Urhea, rakas mieheni hioo lattiaa. Siihen on liistrattu aikanaan kiinni jollain kiukkuisella tahnalla kokomuovimatto. Se tahna on aika ilkeetä.

Meinasin tulla eilen ihan hulluksi, kun piti valita lattian väri. Niitä kun olis saanut vaikka mitä sävyä ja mun piti kaikista maailman väreistä päättää. Kiltti Värisilmän myyjä nappasi värikartaston kädestäni ja löi tilalla perinnevärikartaston. Homma helpottui huomattavasti. Tästä tulee nyt sitten helmenvaalea, sellainen kevyesti harmaa. Maalattu lautalattia. Lakkaukseen ei päädytty tuon raakalaudan läikikkyyden takia eikä siksikään, ettei tule liikaa puuta: en minä nyt missään kesämökkitunnelmissa halua elellä! Kattopaneelit ovat lisäksi ne paljon puhutut tummat ja lakatut, niiden vastapainoksi piti saada jotain raikasta ja avartavaa. Saa taas jännittää, ihminen, tuliko valinnaksi susi.

Susi ei ainakaan tullut kylppäriin. Lattialaatta on ihan ekstaattinen. Se saapui siis Marrakechdesignilta Ruottista ja virolaisten timpureiden kanssa sitä sitten päät kuumina ohjeita luettiin. Miehet kumminkin sanoivat, että ei niiden asentamisessa mitään sen kummempaa ole, vaikka kuinka peloteltiin. Ja siltähän tuo vaikuttaa - ammattimiehiä!

Jälkimmäisessä kuvassa väri on enempi kohillaan. Livenä vielä ehkä ruskeampi.

Hassua oli kuitenkin se, että joukossa oli paistamattomia yksilöitä. Paketillinen raakoja...

Mihin me nämä nyt sitten työnnetään!?