Tänään olimme tosi ärsyttäviä.

Menin nääs eilen vilkuilemaan, mitä talolla tapahtui. Yks työmies oli aloittanut keittiön laattojen asentamisen. Se oli laittanut vasta puolenkymmentä laattaa, mutta, mutta: VÄÄRIN!! Me oli sovittu sata kertaa siitä, että laatat olis tiililadonnalla, siis silleen lomittain. Siksi olin hankkinut suorakaiteenmuotoisia laattoja. Ne tulis olemaan tosi hienonnäköiset nimenomaan limittäin ladottuna.

No, tämä oli aloittanut niin, että ne tuli päällekkäin, tasaisiin riveihin. Minä sanomaan, että väärin alkoi. Tämä selittämään kovasti, että ei voi, tulee tyhmän näköistä. Reunaan kuulemma tulis aina 2 cm:n suiro. Ääh, ajattelin. Ruma. Ja koska ne muutama laatta näytti kumminkin ihan hyvältä, sanoin että anna mennä sit vaan.

Illalla tuli katumus, kun näin kuvan niistä laatoista.

Voi kiesus! Sehän oli kuin joku laitos, patologian laitos vähintään!

Illan pyörittelimme päitämme ja aamulla syntyi päätös: miehille on sanottava, että ei näin. Homma on otettava uusiks. Onneksi vain toinen seinänpuoli oli laatoissa, toinen oli vielä tekemättä. Olis takuulla ärsyttänyt suunnilleen loppuelämän, jos ne olis olleet suorissa kolumneissa. Tai viikon nyt ainakin.

Mua hävetti juukelisti, kun menin moikkaamaan miehiä. Laatat oli kuitenkin jo revitty alas, koska mies oli jo aamummalla tavannut ukkelit ja sanonut terveisiä, että uusiks män. Pyysin ehkä viidesti anteeksi, että moka oli mun kun kerta eilen sanoin että anti mennä vaan.

"Makuja on monia" totesi timpuri ykskantaan ja jatkoi laastin raapimista irrotetuista laatoista.

Iltapäivällä menin taas rikospaikalle. Laatat olivat jo seinässä ja kyllä. Näin niiden olla pitää.