Monista viheliäisistä syistä remontti on seissyt viikkokausia. Ensin perhe sairasti tiukan (in)flu(e)nssan, sitten mies oli pitkään pois, sitten minä, sitten mies ja niin edelleen. Sitten olikin puusepän vuoro sairastaa ja häntähän me just tarvitsimme!

Sillä aikaa lopetimme olkkarinlaittialla syömisen ja kannoimme ruokapöydän sisään. Vaihdoin tämän intialaishenkisen kaunottaren tuoleineen ystävältä, joka halusi pienemmän. MInä pidän tästä!

Pari päivää sitten poistimme pahvit lattioilta. Vaikka arvattavasti jotain vielä raahataan ja tampataan vastamaalatuilla lattioillamme, pahvien kanssa eläminen oli karseeta. Eteisen lattia paljastettiin kokonaan. Pidän siitäkin!

 

Tänään puuseppä sitten saapui ja tasot ja ovet nikkaroitiin paikoilleen.

Aluksi olin vakaasti puunvärisiä ovia vastaan. Puu tuo aina kummallisesti kesämökkitunnelmaa, en missään nimessä halunnut sellaista. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun miehelle tuli neronleimaus käyttää puuseppää ovien ja keittiö.nettiä runkojen tekijänä, aloin lämmetä tuolle puuajatukselle. Jos ovet ovat kerran puuta, olkoon puuta! Lankavetimet tulivat helakaupasta. Ne eivät oikeastaan ole ihan sellaiset, kuin olisin halunnut, mutta välttävät kyllä. Oikeasti olisin halunnut vähän pienemmät ja taivutetut.

Ovet ovat oikeasti vaneria ja ne on petsattu valkoisella, ohuelti. Tasot ovat massiivitammea ja jotenkin yllättävän onnistuneet noiden ovien kanssa. Kuvissa vilahtaa myös taas tuo näppärä laatikostojääkaappi, jota uskallan noin kuukauden kokemuksella kehua. Suosittelen pieneen keittiöön tai paikkaan, jossa tasoa tarvitaan kylmää enemmän, kuten meillä.

Vielä puuttuvat avohyllyt. Yläkaappeja ei tule.

Ja jos sisällä alkaakin vaikuttaa jokin paikka (näennäisesti) valmiimmalta, pihamaalla kutsuvat jo seuraavat työsarat...